Syksyn aikana koronatartunnat ovat kääntyneet uudelleen nousuun ja varmaa on, että pandemia tulee vaikuttamaan arkipäiväiseen elämään vielä keväälläkin. Opiskelijan vastuuta osaamisestaan peräänkuulutetaan, yliopistot tekevät parhaansa etäopetuksen kanssa ja työelämä on tartuntojen määrän myötä entistä kovemman paikan edessä.
Pandemia heijastuu kaiken ikäisille ja ammattiryhmistä riippumatta. Yle haastatteli artikkelissaan 22.11. eri alojen korkeakouluopiskelijoita koronapandemian vaikutuksista opetukseen. Monilla aloilla on herännyt huoli opiskelijoiden jaksamisesta etäopintojen aikana. Aihe nousi myös oikeutetusti lääkärien keskustelupalstoilla esiin. Nuorten lääkärien uupuminen on tiedostettu jo ennen pandemiaa ja tähän kiinnittää nyt entistä useampi taho huomiota.
Tänä keväänä valmistuneet kollegat ja kesätöissä olleet kandit eivät ole samassa asemassa aiempiin vuosiin verrattuna: työpaikkojen yhteishenki on ollut koetuksella, perehdytystä ei voida toteuttaa normaalisti, viikoittaiset koulutukset ovat olleet osin jäissä ja siviilielämän haasteet ovat arjessa läsnä. Työtahti on kova ja joustamiseen ei juuri ole varaa, kun kokonaistilanne vaatii terveydenhuollolta valtavia ponnisteluja.
Itse olen siinä vaiheessa opintoja, että ymmärrys lääketieteen moninaisuudesta alkaa hahmottua ja oma rajallisuus on ainakin osin tunnistettu. Sen kanssa on myös kipuiltu. Toisaalta olen myös siinä vaiheessa, että olen itse päätynyt ohjaamaan nuorempaa kollegaa amanuenssin roolissa tai muuten antanut ohjeita elämää ja opintoja varten. Nuorempaa ohjaamalla hahmottaa omien tietojen ja taitojen kehityksen sekä myös niiden rajallisuuden
Monella osa-alueella on onnistuttu kehittämään opetusta ja nuorten lääkärien tukemista hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa, iso kiitos siitä ponnisteluja tehneille. Ottakaa käyttöön toistenne hyviä käytäntöjä ja huomioikaa keväälläkin se, ettei tässä tilanteessa voida pyrkiä ”normaaliin” opetukseen, oppimiseen ja osaamiseen. Opetus ei automaattisesti ole huonompaa, mutta se on erilaista. Perusasioihin keskittymällä ja uusia pedagogisia taitoja hyödyntämällä tuloksia tulee.
Työyhteisöjen koulutuksellinen rooli on ollut lääkärikoulutuksen pohja. Tähän ei pandemian myötä ole tulossa muutosta, vaan ohjauksen tarve todennäköisesti kasvaa. Nuorten lääkärien taidot, kuten yllä totesin, eivät ole automaattisesti huonompia. Ne ovat erilaisia kuin mihin on normaalioloissa totuttu ja tämän tiedostaminen on työyhteisöille tärkeää. Työpaikoilla voi myös nuori lääkäri omien resurssiensa puitteissa tuoda hyviä käytäntöjä ilmi ja ennakkoluulottomasti kokeilla uudenlaisia tapoja ylläpitää yhteisöllisyyttä.
Pieni panostus tässä hetkessä voi palvella runsaasti tulevaisuudessa. Tilanne valitettavasti jatkuu toistaiseksi. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Opiskelijalla on oikeus oppia ja nuorelle lääkärille tulee tarjota ohjausta. Haluan kuitenkin alleviivata myös meidän omaa vastuutamme. Jokainen ymmärtää, että aktiivinen osallistuminen opetustilanteisiin parantaa vuorovaikutusta niin normaalisti kuin etänäkin. Palautetta tulee antaa ja se tulee tehdä rakentavassa hengessä.
Ylen haastattelussa nostin esiin yhtenä teemana sitä, että opiskelijoilla ei tänä vuonna ole ollut mahdollisuutta verrata omaa osaamistaan aiempiin vuosiin tenttikäytäntöjen ja opetuksen muututtua. Oman tason tunnistaminen onkin tärkeää, jotta saa vahvistusta osaamisestaan. Vertailu aiempiin vuosiin ja omaan kurssiin on ajoittain hyväksi, mutta oman osaamisen ja sen rajojen hahmottaminen on kaikkea tätä tärkeämpää.
Nykyinen tilanne vaikuttaa jokaiseen yksilöön erilaisin tavoin. Kuten valtakunnan mediasta on luettu, on osa jopa hyötynyt tilanteesta niin perheen yhteisen ajan kuin lisääntyneiden yöunien kautta.
Kollegiaalisuus korostuu tällaisina aikoina, kun erot jaksamisessa näyttäytyvät entistä selvemmin. Tarjotkaa apua ja ottakaa sitä vastaan, niin nuoret kuin vanhat, niin kokeneet kuin noviisitkin!
Huolehtikaa opiskelijat itsestänne ja toisistanne niin jaksamisen kuin osaamisen osalta. Yliopiston tulee viimeistään nyt tunnustaa, ettei normaaliin opetukseen voida pyrkiä, mutta käytettävin keinoin tulee kandeja tukea lääkärinä toimimisessa. Työelämän tulee hyväksyä se, etteivät opiskelijat ja yliopisto suoriudu normaalisti. Se tulee näkymään työelämässä. Järjenkäyttöä yliopistomaailmassa, ymmärrystä työelämässä, niitä peräänkuulutan.
Riku Metsälä
LK
Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja
