Ensimmäistä vastaanottokesää viettäen pohdin terveyskeskuksen arkea omasta tämänhetkisestä näkökulmastani. Jaksamisen äärirajoilla ovat terveydenhuollossa monet ammattiryhmät. NLY:n viimeisimmässä kuukauden blogitekstissä ”Hoitaja potilaan ja lääkärin välissä” on todenmukainen kuvaus hoitajien työpäivästä, heihin kohdistuvista paineista ja ajan riittämättömyydestä. Hoitajilta olen saanut kuulla terkkarin luukulla rähjäävistä potilaista. Aggressiivinen potilas ei ylennä mieltä, mutta jatkotoimet ovat sentään selvät, vartija paikalle, jos ihminen ei rauhoitu.
Monimuotoisista vaivoista kärsivä potilas taas on hoidontarpeen arvioinnin kannalta haastava. Varsinkin, jos puheluita on parikymmentä jonossa, eikä aikaa arvioinnin tekemiseen ole riittävästi. Arviointi on saattaa tällöin mennä pieleen, jolloin kiireettömät ja kiireelliset asiat saavat päinvastaisiksi tarkoitetut vastaanottoajat. Auttaisiko hoitajien kiireeseen lisäaika potilaan vaivan luonteen selvittämiseen, sekä vahvempi osaaminen? Ilman rahaa taas ei lisätä koulutusta työhön ja hoitajien määrää.
Jos hoidontarpeenarvioinnin tekisi lääkäri, voisi lopputuloksena olla liiankin laaja anamnestinen selvittely puhelimessa, jonka lisäksi potilaan täytyisi kuitenkin tulla vastaanotolle tutkittavaksi. Tällöin lopullinen, käytetty lääkärin työaika potilaan kohdalla todennäköisesti kasvaisi, sillä potilaan tapaava lääkäri ottaisi vielä anamneesin itse, varmistuakseen tilanteesta. Toki lääkärin tekemällä anamneesilla saadaan selville, tarvitseeko vastaanotolle tulla ollenkaan. Mutta onkohan sellaisia vaivoja kustannustehokkuuteen nähden riittävästi, joista potilasta tuntematon lääkäri osaa sanoa, ettei vastaanotolle tarvitse tulla, ja joista hyvin koulutettu hoitaja (jolla olisi riittävästi aikaa käytettävänään) ei osaisi sanoa samaa?
Lääkärin puhelimessa tekemän hoidontarpeenarvioinnin pohjalta voitaisiin pyytää tutkimuksia valmiiksi ennen vastaanottokäyntiä. Tämä kuitenkin saattaisi lisätä turhien kokeiden teettämistä hakuammuntatyylisesti, statuksen teko kun ohjaa meitä jatkotutkimusten suhteen. Jos potilas on tuttu, voi lääkäri tehdä hoidontarpeen arviointia puhelinajalla, mutta ajat saattavat olla kiven alla.
Toki on mahdollista, että ajanvarauksessa työskentelevä lääkäri ei tekisi turhan laajaa selvittelyä ajanvarauspuhelimessa. Tämä saattaa olla hyvinkin persoonakysymys: Kuka tähän soveltuu? Suuremmalla mittakaavalla toteutettuna tällaiseen työhön pitäisi saada koulutusta, ja tässä kohtaa tutkimustieto tulee tarpeeseen. Jos jossain tk:ssa olisi resursseja kokeilla lääkärivetoista hoidontarpeen arviointia, niin antaa mennä vaan! Ei sen toimivuudesta muutoin saada tietoa. Eivätkä samat käytännöt toimi kaikkialla. Toki kandeja ja nuoria lääkäreitä auttava konsulttilääkäri, jolla ei olisi ollenkaan omia vastaanottoaikoja, olisi mahtava asia, eikä kaikilla terveysasemilla resursseja sellaiseenkaan irtoa. Hoitajien ylläpitämällä ajanvaraussysteemillä pitäisi olla edellytykset toimia, jos työvoima on mitoitettu oikein ja osaamisesta huolehditaan.
Työtaakka terveyskeskuksessa on usein suuri. Vastaanottoaika tuntuu oikeasti riittävän vain, jos on kokenut lääkäri, nopea ajattelija, erotusdiagnostiset ja diagnostiset vuokaaviot ja taulukot ovat kirkkaana mielessäsi, eikä aina silloinkaan. Tai jos potilaan vaiva on ”nopea” ja yksinkertainen, jota se onneksi silloin tällöin onkin. Ainakin henkilökohtaisesti, kokemattomana kandina, käsitykseni tällä hetkellä on tämä. Uskon, että jotkut jakavat tämän mielipiteen kanssani. Monesti potilailla on paljon vaivoja, joita luetellaan sitten akuuttivastaanottoajalla, on saatava vielä kortisonipiikki ja unilääkettäkin.
Tietojärjestelmät toimivat hitaasti. Reseptikeskus ja sähköinen sairaskertomus junnaavat, kun pitäisi tarkistaa, milloin potilas on käynyt kontrolleissa viimeksi. Tuntuu välillä, että sähköisillä reseptiuusinnoilla tilataan lääkkeitä kuin postimyynnistä. Luulisi että tähänkin pystyttäisiin luomaan jokin lääkärin työtä helpottava ratkaisu. Resepti on kuitenkin lääkärin määräys potilaalle käyttää lääkettä. OmaKanta latautuu hitaasti ja yliopistosairaalan sairaskertomukseen pääseminen kestää joskus useita minuutteja. Kyllähän siinä ehtii verenpaineen potilaalta mittaamaan. Olen oppinut suunnittelemaan vastaanottoni kulun sellaiseksi, että hyödynnän jokaisen tiimalasihetken. Teenkö töitä tietojärjestelmän ehdoilla? Välillä tuntuu, että tiimalasin näkemisellä ja oman verenpaineen nousulla on yhteys. Nykyajan digitaalisessa maailmassa tämä tuntuu typerältä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on monimutkainen systeemi, jonka saloista minulla ei vielä ole riittävästi tietoa. Järjestämistä ohjaava ketju, eduskunnan päätöksistä yksittäisten terveysasemien esimiesten päätöksiin, sekä käytössä olevat resurssit määräävät työolomme. Toivon, että onain päivänä tunnen ketjun osat ja ymmärrän systeemiä. Seniorikansalaiset voivat kertoa, onko toiveeni realistinen. 30.6. Ilmestyneen Turun Sanomien artikkelin mukaan valinnanvapauden toteutus on vielä auki ja sitä koskeva lainsäädäntö lähtee lausuntokierrokselle marraskuussa. Samaisessa lehdessä uutisessa kerrotaan: Sote-kustannusten kasvua hillitään vuosina 2020-2029 kolmella miljardilla eurolla. Tämän myötä uskallan varovaisesti toivoa, että tehtäisiin perustavanlaatuisia uudistuksia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin, jotta nykyisiä epäkohtia korjattaisiin ja uusia ehkäistäisiin.
Suvi Koskinen
LK
Suomen Medisiinariliiton hallituksen jäsen