Keski-ikäinen taiteilija oli ollut fyysisesti varsin terve, vaikka sielu ja autonominen hermosto olivat herkkiä ja kuormittuivat stressistä ja vastoinkäymisistä. Psykologin lyhyitä terapioitakin oli tarvittu luomisstressin oikein päälle pakatessa. Mitään vakituisia lääkkeitä ei kuitenkaan ollut tarvittu. Hän ei tupakoinut, ja alkoholin käyttö oli varsin vähäistä eli muutama lasillinen viiniä kuukaudessa. Viiden kilometrin hölkät useita kertoja viikossa kuten tanssiharrastus ja joogakin sujuivat hyvin.
Migreeni ja muukin pään jomotus kiusasivat joskus. Mahalaukku tuotti toisinaan ylimäärin happoa, mutta apteekista vapaasti saatavat lääkkeet auttoivat satunnaisesti otettuna. Suoli toimi hyvin. Lisälyöntejä ilmaantui yleensä muutamia kertoja kuukaudessa, joskus päivittäinkin ja toisinaan oikein herkistyessä jopa joitakin tunnissa, mutta myös silloin tanssi ja jooga rauhoittivat niitä. Välistä hengityskeskus ärtyi ja vaati levossa ollessa syviä hengenvetoja. Rasituksessa ilma aina riitti hyvin. Lihaksissa oli joskus ylimääräistä kireyttä, ja sen vuoksi rintakehällä oli satunnaisia pistoksia, kasvoilla elohiiriä ja raajoissa suonenvetoja. Rakkokin käytätti toisinaan tiuhaan virtsaamassa.
Sitten hän sairasti hengitystieinfektioon. Kuumetta oli kolme päivää päälle 38 oC, ja nuha, yskä, kurkkukipu, kolotukset ja uupumus kiusasivat.
Vastaanotolla ei flunssaisuuden ohella kliinisissä tutkimuksessa todettu erikoista eikä poskionteloissa poikkeavaa ultraäänellä tarkastettaessa. Koronaa ei testissä ollut. Pieni verenkuva oli normaali ja CRP:n arvo 13 mg/l. Reilussa viikossa tauti vaikutti olevan selvästi parempaan päin ilman muita lääkehoitoja kuin parasetamolia.
Sitten toipuminen kuitenkin hidastui ja lopulta alikuntoisuuden tunne jäi päälle, vaikka hengitystieoireet olivat hävinneet. Tarmoa käyttäessä luomistyö onnistui, mutta yleisen väsymyksen hän tunnisti, vaikka hölkkä ja jooga sujuivat sisua käyttäen entiseen malliin. Myöskin lämpö jäi päälle. Aamulla mittari näytti aina alle 37 oC, yleensä siinä 36.8 oC, mutta nousi iltapäivällä lähes aina 37.5–37.9 oC-tasolle. Muljautteluja ilmaantui harvakseltaan, ja rintakehää pisti joskus, mutta ilma loppui vain harvoin. Happovaivoja ei ollut, ja suoli toimi normaalisti.
Asiaan perehdyttiin useita kertoja flunssan jälkeen kuluneen ja lämpöä ylläpitäneen kolmen kuukauden aikana. Erikoista kuumeen syytä ei ollut todettu. Kliininen tutkimus oli normaali. EKG ja thoraxkuva olivat kunnossa. CRP oli ollut alle mittausrajan, senkka 3 ja täydellinen verenkuva kunnossa. Virtsan kemiallinen seula, transaminaasit, alkalinen fosfataasi, kreatiniini, kilpirauhasfunktio, kalsium, troponiini, rasvat, sokeri, elektrolyytit, mononukleoositesti, tumavasta-aineet ja virusvasta-aineet olivat moitteettomia. HIV:iä ei todettu. Ulkomailla hän ei ollut käynyt vuosiin.
Sitten sydän muljautteli jälleen monta kertaa päivässä huolestuttaen ja haitaten luomistyötä, ja lämpö pystytteli lähes jatkuvasti iltapäivisin 37,6–37.9 oC, vaikka se aamulla oli alle 37 oC. Tarvittiinkin jälleen päivystyskäynti.
Tutkittaessa potilas oli henkisesti kuormittuneen oloinen mutta fyysisesti hyväkuntoisen oloinen. Sydän sykki tasaisesti säännöllisesti 78 kertaa minuutissa, verenpaine oli 128/76 mmHg ja happisaturaatio 99 %. Auskultoiden tai palpoiden ei erikoista ollut todettavissa. Maksa ja perna, imusolmukkeet, nielu, nivelet, kaula ja nielu olivat normaalit. Potilas vaikutti eutyreoottiselta.
Pieni verenkuva oli edelleen kunnossa, Hb137 g/l ja CRP:n arvo oli alle 5 mg/l. Kreatiniini, alat, elektrolyytit, troponiini-T ja virtsan kemiallinen seula olivat normaalit, eikä verestä löytynyt fibriinin paloja. Tärykalvolämpö oli tuolloin illalla 37.6 oC.
Uudet EKG ja thoraxkuva ovat ohessa.
Mikä nosti taiteilijattaren lämpöä ja muljauttelikin?
Kuva 1. Päivystyksenä nauhoitettu EKG.
Kuva 2. Kolmen kuukauden lämpöilyn vuoksi otettu thoraxkuva.
Psyyke vaikuttaa autonomiseen hermostoon vaihtelevasti, mutta herkkäsieluisella henkilöllä se voi saada aikaa kaikkien elinten säätelyn ja samalla niiden toiminnan huomattavia muutoksia ilman orgaanista vikaa.
Lämmönsäätely on monet tekijän säätelyn alainen. Myös psyykkinen herkkyys ja sielun kuormitus voivat siihen vaikuttaa. Silloin tällöin selvän mikrobi-infektion jälkeen lämmön säätely jää pitkäksi aikaa poikkeavaksi ja tuottaa yölevon jälkeen mitatun normaalin lämmön kohoamisen päivän aktiviteetin aikana vajaaseen 38 oC:een, harvoin sen yli. Pitkittyneen kuumeen kriteeriksi yleensä määritettyä viikkojen vähintään 38 oC se ei saavuta. Oire kestää viikoista kuukausiin. Kolme – neljä kuukautta on aika tavallinen aikamäärä. Se kuluttaa samalla jonkin verran sekä henkisiä että ruumiillisia voimia ja aiheuttaa usein monen elimen toiminnallisia oireita.
Asiaan kuuluu, että fyysisessä tarkastuksessa kuten mahdollisesti tehdyissä laajoissakaan kuvantamisamis- ja veri- tai virtsatutkimuksissa ei todeta erikoista.
Lämmön syntymekanismeista ei tässä tilanteessa taida olla tarkkaa tietoa. Lienee mahdollista, että aikaisemman parantuneen infektion jäljiltä “termostaatti” vääntyy suurelleen pitkäksi aikaa autonomisen hermoston aktiivisuuden seurauksena. Sisäelinhermosto puolestaan ärhäköityy tuottamaan tällaista lämmön nousua joko vain omaa herkkyttään tai ehkä reaktioalttiuteen liittyen edeltäneen infektion provosoiman jonkin kemiallisen ärsykkeen seurauksena.
Potilaamme kokonaisuus sopi hyvin tähän “habituelliin hyperpyexiaan” lukuisten fyysisten tarkastusten ja normaalien tutkimustulosten (kuten EKG:n ja thoraxkuvankin) perusteella.
Siihen täsmäten potilaammekin kunto kohentui ja lämpö laski muutaman viikon kuluttua kerrotun tarkastuksen ja sen yhteydessä tapahtuneen rauhoittelun jälkeen. Taiteen luominen ja rivakat liikunnat ovat sen jälkeen sujuneet entiseen malliin.
Juhani Partanen
sisätautilääkäri
“emeritus” Jorvin sairaalasta