NLY:n koulutusvaliokunta perehtyi toimipaikkakoulutusten vaihteleviin käytänteisiin.
Erikoislääkärikoulutuksen yksi osa-alue on toimipaikkakoulutus. Toimipaikkakoulutuksella tarkoitetaan työnantajan järjestämää säännöllistä koulutusta (esim. seminaareja, demonstraatioita tai tilaisuuksia), johon erikoistuva osallistuu työaikana 2-5 tuntia viikossa. Työnantajalla on velvollisuus järjestää toimipaikkakoulutusta erikoistuvalle lääkärille. Toimipaikkakoulutus täydentää käytännön koulutusta. (Erikoislääkärikoulutus, Opinto-opas 2020-)
Toimipaikkakoulutuksen voi toteuttaa erilaisin tavoin eikä sen tarvitse olla pelkästään luennon kuuntelua. Korona-aikana erilaisiin interaktiivisiin osioihin on jouduttu ideoimaan uusia toimintatapoja, joita mahdollisesti nykyisinkin edelleen toteutetaan. Etäosallistumismahdollisuuksia toimipaikkakoulutuksiin on käytetty jo ennen korona-aikaa joissakin toimipaikoissa, ja viime vuodet ovat voineet lisätä tätä mahdollisuutta laajemmin.
Etäosallistumismahdollisuuksia toimipaikkakoulutuksiin on käytetty jo ennen korona-aikaa joissakin toimipaikoissa, ja viime vuodet ovat voineet lisätä tätä mahdollisuutta laajemmin.
Kysyimme nuorilta lääkäreiltä, millaisia toimipaikkakoulutustoteutuksia eri erikoisaloilla eri työnantajilla ympäri Suomea on. Vastauksia tuli toista kymmentä, joista suurin osa sairaala-aloilta.
Terveyskeskusten osalta ympäri Suomen selkeästi korostuvat luentotyyppiset toimipaikkakoulutukset, ja simulaatioita toteutetaan usein elvytyksen osalta. Luennoitsijoina ovat erikoislääkärit eri aloilta, mutta myös moniammatillisuutta hyödynnettiin toimipaikkakoulutuksissa, esimerkiksi fysioterapeutin pitämänä koulutuksena. Terveyskeskuksissa toimipaikkakoulutusta toteutettiin usein yhtenä iltapäivänä viikossa. Vastauksissa terveyskeskusten osalta korostuivat erikoistuvien lääkärien toiveiden mukaisten aiheiden toteuttaminen. Osassa terveyskeskuksista loppuvaiheen erikoistuvat pitivät esityksiä valitsemastaan aiheesta. Myös ajankohtaisten artikkelien referointia toteutettiin vuorotellen erikoistuvien lääkärien kesken osana toimipaikkakoulutusta.
Terveyskeskusten osalta ympäri Suomen selkeästi korostuvat luentotyyppiset toimipaikkakoulutukset, ja simulaatioita toteutetaan usein elvytyksen osalta.
Usein terveyskeskustasolla toimipaikkakoulutukset oli toteutettu erilaisine vierailevine luennoitsijoineen. Kehitysehdotuksina terveyskeskusten toimipaikkakoulutuksiin oli esimerkiksi erilaisten rastipisteiden toteuttamisena siten, että eri erikoisalojen erikoislääkärit pitäisivät yleislääkäritasoista pientoimenpideopetusta terveyskeskuslääkäreille. Osassa terveyskeskuksista toimipaikkakoulutuksiin oli yhdistetty myös konsultaatiohetki, jolloin lääkäreillä oli mahdollisuus konsultoida aiheista ja yhdessä pohtia ratkaisuja.
Sairaala-alojen osalta vastauksissa korostuivat erikoistuvien lääkärien vuorotellen pitämät esitykset, joiden aihepiirit olivat useissa klinikoissakoulutusvastaavan suunnittelemia. Lisäksi keskus- ja yliopistolliset sairaalat yhdistivät erva-alueella osan toimipaikkakoulutuksista etäyhteyksin. Joillain erva-alueilla näihin liittyivät myös osa alueiden terveyskeskuksista. Eri sairaala-aloilla oli usein yhteisiä meeting-tyyppisiä koulutuksia, esimerkiksi röntgen-meeting radiologien ja eri alojen yhteiskoulutuksena tai pediatrien ja gynekologien yhteinen koulutus. Sairaala-aloilla korostuivat myös toimipaikkakoulutuksen jakautuminen tunnin mittaisiksi tilaisuuksiksi useille eri työpäiville, esimerkiksi 2-4 kertaa viikossa. Keski-Suomen radiologialla oli mahdollistettu työaikana myös kirjallisuuteen perehtyminen toimipaikkakoulutuksen lisäksi.
Sairaala-alojen osalta vastauksissa korostuivat erikoistuvien lääkärien vuorotellen pitämät esitykset, joiden aihepiirit olivat useissa klinikoissa koulutusvastaavan suunnittelemia.
Lapin keskussairaalan anestesiologialla oli käytössä toimipaikkakoulutuksissa kerran kuukaudessa ”flipped classroom” -tyyppinen opetustilaisuus, johon kattoaiheeksi oli valittu jokin laajempi kokonaisuus, esimerkiksi sepelvaltimotautipotilaan anestesia. Jokaiselle erikoistuvalle oli annettu oma suppeampi aihe, johon tuli perehtyä edeltävästi. Opetustilaisuuden pitäjä jakoi suositeltua kirjallisuutta kaikille luettavaksi ja tämän lisäksi erikoistuvan piti itse perehtyä aiheeseen itse etsittyjen lähteiden kautta. Näissä opetustilaisuuksissa oli toisinaan yhdistetty eri erikoisalojen erikoistujien toimipaikkakoulutusta siten, että esimerkiksi sepelvaltimopotilaan anestesia aiheessa mukana olivat anestesiologiaan erikoistuvien lisäksi kardiologian erikoistuvat lääkärit.
Lisäksi Lapin keskussairaalassa päivystyksessä oli toisinaan pidetty ns. ”temppupajaa”, jossa muutaman tunnin aikana toteutui useampi noin 30-45 minuutin pienryhmäopetus joistain aiheista. Pienryhmäopetukseen saivat osallistua kaikki sairaalalääkärit, jotka kokivat aiheen mielekkääksi ja joille opetustilaisuuteen osallistuminen oli mahdollista omien aikataulujen puitteissa. Aiheina toteutuneissa ”temppupaja”-opetuksissa olivat olleet esimerkiksi pleuradreeni, hengityksen tuki ja ulkoinen tahdistus. Opetuksen alussa pidettiin tietoisku aiheesta ja sen jälkeen siirryttiin käytännön harjoitteluun.
Lapin keskussairaalassa päivystyksessä oli toisinaan pidetty ns. ”temppupajaa”
Oulun yliopistollisen sairaalan lastentaudeilla toteutettiin muutaman kerran kuukaudessa journal club -tyyppistä koulutusta, jossa jokainen erikoistuva lääkäri vuorotellen esitteli erikoislääkäritenttiin sisältyvän lehden jonkin uusimman julkaisun. Esityksen jälkeen erikoislääkärin johdolla purettiin tutkimusasetelma ja -menetelmät sekä käsiteltiin tilastotiedettä artikkelin tutkimuksen tiimoilta. Lisäksi lastentautien klinikassa toteutettiin viikoittain staff meeting -esityksiä, joissa erikoistuvat lääkärit esittelivät potilastapauksia annetun suppean aihepiirin aiheesta. Potilastapausesityksissä erikoislääkärit toimivat ohjaajina erikoistuvien esityksissä. Päijät-Hämeen keskussairaalassa sisätautien klinikassa osa toimipaikkakoulutuksesta toteutettiin laajempana ns. lehtireferaattikoulutuksena, jossa aihepiiri oli laajennettu yksittäistä erikoisalaa kattavammaksi ja aihepiirit saattoivat vaihdellen painottua akuuttilääketieteeseen, neurologiaan, keuhkosairauksiin tai sisätauteihin.
Nuorten lääkärien osallistaminen toimipaikkakoulutusaiheiden valintaan lisää koulutusten mielekkyyttä ja tarjoaa koulutusta erityisesti aiheista, joista täydentävää koulutusta koetaan tarvitsevan. Mitä monipuolisemmalla tavalla toimipaikkakoulutusta toteutetaan, sitä mielenkiintoisempaa ja innostavampaa koulutus on. Nuorten lääkärien kannattaa rohkeasti tuoda ideoita esille oman toimipaikan koulutusvastaavalle siitä, miten toimipaikkakoulusta voisi kehittää ja varioida nykyisestä. Osalle toimii luentojen kuuntelu ja sitä kautta oppiminen, toiselle käytännön esimerkkien kautta itsensä haastaminen tai pienryhmässä tekeminen. Myös erilaisten teknologisten ratkaisujen (esim. Kahoot, Padlet) hyödyntäminen tuo virikettä ja vaihtelua koulutukseen.
Siinä missä erikoislääkärikoulutus uudistuu ja kehittyy, tulisi toimipaikkakoulutuksiakin kehittää ja toteuttaa erilaisia toteutustapoja koulutuksen mielekkyyden ja vaihtelevuuden vuoksi.
TEKSTI: Laura Salmi
