Jouluaattokuvaelma

Meillä ei hötkyillä joulun takia. Otetaan löysin rantein. (En halua ottaa esille niitä muutamia päiviä ennen jouluaattoa.) Olemme enemmänkin joululonnimis/-syömisorientoituneita.

Koska aattoaamuna on koko perhe koolla, roudaamme kaupasta viimeiset herkut. Perinteisesti lähdemme hankintamatkalle heti kaupan auettua, vältymme siten aamupäivän äkeistä muista asiakkaista ja perheistä, jotka ovat raivopäissään suorittamassa viime hetken ostoksia.

Kauppareissun jälkeen kotona alkaa sitten levollinen laskeutuminen jouluun. Aamupäivän aikana silitetään viimeiset silitykset ja keitetään joulupuuro (muista manteli! + voisilmä, sokeri ja kaneli) valmiiksi hetkeen, jolloin Suomen Turusta ilmoitetaan (jos Jumala suo), että tulee putkaa-linnaa-vankeutta sille, joka rehaa ja joulurauhaa rikkoopi. Tässä kohtaa kolahtaa joulu ensimmäisen kerran.

Ja kun rauha on taas kerran julistettu ja joulu avattu, ei ole soveliasta enää ryhtyä siivoamaan, pyykkiä pesemään tai remonttia (en remont = kouluttamaton sotahevonen) tekemään (sallitaan vain ruoanlaitto), otetaan siis lunkisti ja odotellaan rauhassa ja aattoateriaa pikkuhiljaa valmistellen hetkeä jolloin hämärtää ja siirrytään kalmistokierrokselle viemään valoa kalmoille. Vainajien leposijat ovat tosi kauniita jouluaaton hämäryydessä (onneksi niille ei enää nykypäivänä kuljeteta kylki vääränä sapuskaa ja muita lahjuksia). Ihan rauhassa vieraillaan hautausmaalla kynttilöitä bongaamassa. Tässä kohdassa joulu kolahtaa toisen kerran.

Kolmannen kerran joulu kolahtaa hautausmaakierroksen jälkeen: pääsee joulusaunaan! Kirkassilmä-Silkohapsi (Anna 26-v.) saunoo yksinään, joten sillä välin, kun Eriksson ja minä nautimme ensin saunan lämmöstä, saa hän aloittaa pöydän kattamisen (hus, pois kissa pöydältä puhtaan ja sileän pöytäliinan päältä) ja kodon koristelun. Joulukuusta meillä ei ole, ulko-ovi kranssataan, koska naapureillakin on ovikranssi. Ripotellaan vähän jotain jouluaiheista esiin, ja lahjoja ei hankita, kukkia kylläkin. Perinteiseen tapaan syötäväksi löytyy pienten tuottajien savukalkkunaa ja palvikinkkusiivuja (ei, ei kokonaista kuolleen sian takajalkaa meille), mahdollisesti vähän poroa, maksapateeta/-terriiniä ja karpaloita/puolukkaa, ainakin kahdenlaista lohta, savunieriää ja halukkaille silliä. Lisukkeena perunaa, salaattia (måste olla myös yksi rosolli), minulle ehkä vähäinen määrä imellettyä perunalaatikkoa ja sitten vielä jotain impulssiostosta, josta ei vielä ole mitään tietoa. Juomaksi varataan viiniä Ladyille ja Erikssonille olutta. Jouluaaton ruokapöytään katetaan myös kissalle oma juhlalautanen katkarapukakkukökölle. Siis kissa sievästi närkkii lautaseltaan kädet pöydän reunalla, ei koko kissa pöydällä. Jälkihyvänä nautitaan luumurahkaa (kun ei enää nykyään saa Alkostakaan luumua nestemäisessä muodossa), kahvia (avec halukkaille) ja torttuja, jos Silkohapsi suostuu niitä leipomaan. Ruokailun aikana yleensä musana meillä soi Barbara Hendricks ja Jaakko Ryhänen (joskus myös gregoriaaninen munkkihyminä), ja ruokailun jälkeen toteutamme itseämme yleisen velttouden merkeissä tekemällä melkein ei mitään.

Ja koska on joulu, pitää olla herkkua vielä ennen nukkumaanmenoa: haudutettua Lapsang souchongia (avecina calvadosia halukkaille) ja pipareita appelsiinituorejuustolla sekä tuoreita viikunoita konjakkikermavaahdolla. Jaksaa sitten hyvin nukkua Joulupäivään asti, paitsi Silkohapsi, joka pöyhii jääkaappia puolen tunnin välein.

Joulupäivä kuluu perinteisesti pelaten (toissa jouluna opetettiin Silkohapselle Canasta ja Marjapussi), lukien (koko viime Joulu meni kaikilla kirjojen parissa) tai elokuvia katsellen ja ruoka laitetaan edellisen päivän left-overeista sitten, kun alkaa siltä tuntumaan. Koko päivä lonnitaan ja nautitaan elämästä, vietetään yhdessä perheen laatuaikaa.

Kunnes koittaa Tapaninpäivä: Puolilta päivin perhe huutaa kitapurje vilkkuen ”booorrriiinng!” ja vaatii ruoaksi pizzaa.

Että sellainen Joulu taas! Vaan eipä hätää, Jouluun on Tapaninpäivästä enää 363 yötä!