Erikoistuminen vai yleislääketieteen erityiskoulutus

Eurolääkärikoulutus oli aiemmin luonnollinen valinta useimmille tuoreille lisensiaateille, koska se takasi täyslaillistumisen Suomessa. Viimekeväisen asetusmuutoksen jälkeen täyslaillistus koskee suoraan kaikkia lääketieteen lisensiaatteja ja kahden vuoden lisäkoulutus eli yleislääketieteen erityiskoulutus (YEK) vaaditaan ainoastaan toimimiseen Euroopan Unionin alueella yleislääkärinä sairausvakuutuksen piirissä. Mutta kannattaako se suorittaa, ja mitkä ovat muut vaihtoehdot?

Valmistumisen jälkeen on mahdollista ryhtyä suorittamaan erikoislääkäritutkintoa tai YEK:a tai molempia. Molempiin koulutuksiin kuuluu yhdeksän kuukautta terveyskeskuskoulutusta. Kumpaankaan koulutusohjelmaan ei ole pakko ilmoittautua, mutta palvelujen hyväksyminen koulutusohjelmiin ei enää onnistu jälkeenpäin. On myös mahdollista ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi heti valmistumisen jälkeen. Johonkin koulutusohjelmaan kirjautuminen on suositeltavaa, koska silloin työnantajan koulutusvelvoite on huomattavasti suurempi. Silti täytyy huomioida, että täydennyskoulutusvelvoite kuuluu jokaiselle lääkärille ja työnantajalle; omaa ammattitaitoa on kehitettävä ja ylläpidettävä.

Terveyskeskuskoulutuksen laatu

Sekä YEK:ssa että erikoislääkäritutkinnossa terveyskeskuskoulutuksen tulee täyttää tietyt laatukriteerit, mm. koulutettavalla tulee olla nimetty ohjaaja, koulutuksessa tulee käyttää lokikirjaa, toimipaikkakoulutusta tulee taata koulutettavalle vähintään 100 tuntia vuodessa ja päivä kuukaudessa toimipaikan ulkopuolella. Kriteerien toteutumista valvovat yliopistojen yleislääketieteen yksiköt, jotka sopivat alueidensa terveyskeskusten kanssa koulutussopimuksen. Tämä on varsin odotettu parannus terveyskeskuskoulutukseen ja antaa yliopistolle mahdollisuuden kehittää terveyskeskuskoulutusta hyvään suuntaan. Toivotaan, että laatukriteereistä pidetään kiinni, ja terveyskeskuksissa vaatimukset otetaan todesta. Meillä koulutettavilla on myös osaltamme velvollisuus olla aktiivisia ja raportoida hyvistä ja huonoista kokemuksista yleislääketieteen yksiköille.

Terveyskeskuspalvelut – mitä ja missä?

Mutkikkaaksi terveyskeskuskoulutuksen suorittamisen tekee se, että sen vaatimukset poikkeavat toisistaan erikoislääkäritutkinnossa ja YEK:ssa, samoin näin voi olla eri yliopistojen välillä. YEK on käytännössä sisällöltään täysin samanlainen kuin aiempi eurolääkärikoulutus ja antaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia erikoisaloja ennen lopullista päätöstä. Kahden vuoden koulutukseen kuuluu vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuspalvelua ja kuusi kuukautta sairaalapalvelua. Terveyskeskuspalvelu on suoritettava palvelussuhteessa kunnalliseen työnantajaan. Lisäksi YEK on suoritettava siinä yliopistossa, mistä on valmistunut lisensiaatiksi. Palveluja voi toki suorittaa terveyskeskuksissa, jotka sijaitsevat muiden yliopistojen alueella, kunhan se on kyseisen alueen yliopiston hyväksymä. Palvelut voi myöhemmin hyväksyttää kuuluvaksi erikoislääkäritutkintoon.

Erikoislääkäritutkintoon kuuluvassa yhdeksän kuukauden terveyskeskuskoulutuksessa erikoistuvalta ei vaadita palvelussuhdetta kuntaan, mutta ohjaajalta se sen sijaan vaaditaan. Tämä ei ole lain mukaan vaatimus koulutuksen hyväksymiselle vaan ainoastaan erityisvaltionosuuksien (EVO) maksamiselle kunnalle. Kunta ja yliopistot ovat kuitenkin sopineet, että yleislääketieteen yksiköt saavat osuuden EVO:sta, minkä vuoksi yliopistot ovat pysyväismääräyksissään asettaneet tämän kriteerin myös koulutuksen hyväksymisen ehdoksi. Käytännössä kunnallisella terveysasemalla työskentely vuokralääkäriyrityksen kautta on täten mahdollista, mutta ongelmallisempaa se voi olla kokonaan ulkoistetuilla terveysasemilla, joista ei löydy kunnallisen palvelussuhteen omaavia ohjaajia. Yliopistot vaikuttavat suhtautuneen varsin avoimesti työskentelyyn näillä asemilla, kunhan laatukriteerit ovat täyttyneet ja EVO-rahat kilahtaneet taskuun, eli ohjaaja on löytynyt toiselta terveysasemalta. Ongelmia on aiheutunut lähinnä kunnallisten terveysasemien suhtautumisessa oman alueensa ulkoistettujen asemien järjestelyihin.

Selkeyttä sääntöihin

Lainsäätäjä on asettanut yliopistot ja koulutettavat melkoisen monimutkaisen tilanteen eteen juuri terveyskeskuskoulutuksen suhteen. Erilaisin kriteerein varustetut terveyskeskuspalvelut voivat aiheuttaa kouluttautuvalle hankalan tilanteen esimerkiksi yliopistoa tai erikoisalaa vaihtaessa. Toisen yliopiston hyväksymä terveyskeskuskoulutus esimerkiksi ulkoistetuilla terveysasemilla ei välttämättä olekaan toisen yliopiston kriteerien mukainen. Samoin tiuhaan vaihtuvat määräykset aiheuttavat haasteita. NLY on vedonnut yliopistoihin, jotta ne sopisivat yhtenäisistä säännöistä, joita noudatetaan näissä tilanteissa. Läpinäkyvät säännöt ja niistä asianmukainen tiedottaminen ovat sekä yliopistojen että koulutettavien oikeusturvan perusta.