Keski-ikäinen mies vaipui depressioon. Siitä hän kuitenkin virkistyi kuukausien sairaslomalla, lääkityksellä ja terapialla jatkamaan ruumiillista työtään. Vähitellen hoito voitiin lopettaa, ja elämä sujui aika hyvin. Hän ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia.
Sitten useiden vuosien kuluttua työtehtävät lisääntyivät ja uupumus uusiutui. Mieliala painui viikkojen kuluessa yhä matalammalle, ja myös henkisiä ahdistuspuuskia ilmaantui. Vähitellen ruokahalu ja lihasvoima heikkenivät. Painokin laski toistakymmentä kiloa parissa kuukaudessa. Tuskaisuuden pahentuessa potilas oksensi toistuvasti, mutta mikään paikka ei ollut kipeä, ja suoli toimi, joskin verkkaisasti. Depressiolääkkeistä ja psykiatrisen osaston hoidosta ei ollut apua. Lopulta hän oli lähes vuodepotilas ja saattoi pyörtyäkin yrittäessään lähteä liikkeelle.
Tutkittaessa kunto oli heikko. Potilas makasi voipuneena vuoteellaan ja jaksoi vain vaivoin istuskella. Hän oli kuitenkin vaiheistaan täysin selvillä ja edelleenkin kivuton. Sydän sykki tasaisesti ja säännöllisesti 53 kertaa minuutissa. Verenpaine oli 98/64 mmHg, tärykalvolämpö 36.0 oC ja pulssioksimetrin lukema ilmahengityksellä 96 %. Sisäelinten taholta ei todettu erikoista. Neurologisessa tutkimuksessa ei myöskään huomattu yleistä heikkoutta lukuun ottamatta poikkeavaa. Niska ei ollut jäykkä, eikä silmänpohjissa ollut erikoista.
Runsaissa laboratoriokokeissa ei ollut huomauttamista. Pieni verenkuva, suola-arvot ja glukoosin pitoisuus olivat kunnossa. Virtsa oli puhdas. Veressä ei havaittu troponiinia tai fibriinin paloja eikä C-reaktiivista proteiinia. Maksassa, munuaisissa, kilpirauhasessa, lisäkilpirauhasessa tai lisämunuaisissa ei todettu vikaa. Mahalaukun tähystyksen ja vatsan alueen tietokoneleikkeiden näkymät olivat moitteettomat.
EKG ja thoraxkuva ovat ohessa.
Mikä vei henkiset ja ruumiilliset voimat, oksetti ja laihdutti?
Vastaus löytyy täältä.
