Kaikki on pielessä, koska vuokralääkäri.
Vuokralääkäreitä on sätitty valelääkäreiden seurauksena useammalta rintamalta lähiviikkoina. Surullista kyllä, keskustelu niin ministerien, entisten kansanedustajien, kuin mielipidepalstojen ja jopa joidenkin kollegoiden suunnalta on ollut otsikon mukaista pseudoargumentointia ja kuulopuheisiin viittaamista. Sinänsä Ministeri Risikko osui Talouselämä-lehden haastattelussaan nappiin, että valelääkäreitä käytetään surutta hyväksi omaan poliittiseen agendaan eli yksityisten terveyspalveluiden aseman heikentämiseen. Lisäksi muutama näkökulma on jäänyt puuttumaan keskustelusta.
Palveluita ei olisi, jos ei olisi kysyntää eikä kukaan muista mainita esimerkkejä, joissa kunta on hyötynyt ulkoistuksista. Kaikki kysyntä ei johdu rekrytointivaikeuksista ja nimenomaan päivystysten ulkoistaminen talon ulkopuolisille päivystäjille on ollut kovin suosittua vielä rekrytointitilanteen korjauduttuakin. Asiaan vaikuttavat kovasta kilpailusta seuraava edullinen hinta ja ratkaisun helppous virkamiesjohdolle. Montaakaan kirjoitusta ei ole näkynyt siitä, että todellisuudessa päivystyksestä lääkäreille maksettavat korvaukset ovat jo vuosikausia olleet suuressa osassa isoja päivystyspisteitä huonompia kuin lääkäri saisi virkaehtosopimuksen perusteella samasta työstä. Jos yliopistosairaalassa sijaitsevaa perusterveydenhuollon yhteispäivystystä on halvempaa pyörittää ulkoistuksella kuin kaupungin omalla työvoimalla, näyttää siltä, että hyötyjiä eivät ole ainakaan yritykset tai päivystäjät, vaan kenties veronmaksajat.
Näiden, yleensä nuorten, vuokratyöntekijöiden puolesta ei muista puhua juuri kukaan muu kuin kysynnän ja tarjonnan laki. Olen ollut terveyskeskuksessa, jossa ulkoistetusta viikonloppujen päivystämisestä maksettiin niin paljon VES:sta heikommin, että mieluummin päivystin arki-iltoja tai en lainkaan. Omat kokemukseni vuokralääkärinä ovat samansuuntaisia: lopullinen palkka on samaa tasoa tai vähän huonompi kuin suoralla sopimuksella olisi, mutta työmäärä ja tästä seuraava henkinen kuorma on yleensä noin kaksinkertainen.
Peruspalveluministeri taivasteli kuulleensa (sic!), että vuokralääkärin ostaminen viikonlopuksi maksoi niin ja niin paljon. Jos erikoislääkäri työskentelee viikonloppuna 64 tuntia perätysten, palkaksi tulee ministerin laskukaavalla sivukuluineen reilusti vähemmän kuin isot ulkoistamattomat eli omalla työvoimalla toimivat yhteispäivystyspisteet tällä hetkellä korvaisivat. Ministerin kuulema palkkaus oli kaiken lisäksi poikkeuksellisen kova. Kukaan ei myöskään oikeasti halua työskennellä 2,5 vuorokautta putkeen.
Helposti lehdissä repostellaan syrjäseutujen palkoilla, koska voidaan puhua viisinumeroisista luvuista. Mitä kertoo se, että palkasta riippumatta vakituista lääkäriä ei silti saada? Edes valelääkärit eivät menneet syrjäseuduille. Lääkäreitä on 24 500 ja terveyskeskuslääkärin paikkoja on vajaa 4 000 eli lääkäripulasta ei kyllä rehellisyyden nimissä voida puhua. Joka vuosi yli 600 lääkäriä määrätään asetuksella terveyskeskuksiin ja samaan aikaan valitellaan ettei pysyviä lääkäreitä ole. Kannattaisiko keskittyä siihen, että erilaisten työvelvoitteiden sijaan pyrittäisiin alunperinkin saamaan terveyskeskuksiin potentiaalisia pitkän linjan tekijöitä eikä pakolla määrättyjä? Jokainen velvollisuuksia suorittanut muistaa, miltä tuntuu kun määräaika päättyy. Mieli ei tee jäädä armeijaan tai peruskouluunkaan kun on siellä ollut pakosta.
Keskustelupalstoilla ja hallituksessa puuhataan ratkaisuksi lisää lääkäreitä, mikä on hidasta ja kallista. Ehdotus ei korjaa itse ongelmaa, jonka aiheuttavat terveyskeskusten työnkuva, asiakaskunta, resursointi ja haavoittuvuus kuntapolitiikan paineessa. On väläytelty kaipuuta entiseen: jokainen julkisessa virassa oleva lääkäri lähtökohtaisesti päivystäisi. On mielestäni ainoastaan tervetullutta, että näin ajateltaisiin. Valitettavasti ulkoistusbuumi on tehnyt päivystyspisteistä niin kuormittavia, että ilman suuria rakenteellisia uudistuksia päivystysvelvollisuus ei tule palaamaan entiselleen.
Toni Seppälä
NLY:n hallituksen jäsen