NuoriLääkäripäivät 2011 - matka ihmiseen, matka mahtavaan fiilikseen!

Kirjoittanut Ossi Kaijanen Ma, 10/31/2011 - 00:44

NuoriLääkäripäiviä vietettiin Helsingissä syksyisenä perjantaina ja lauantaina 28.-29.10.2011 Helsingissä, Marina Congress Centerissä. Mukana oli yli 500 nuorta lääkäriä, kollegaa, kurssikaveria ja näytteille asettajaa sekä yhteistyökumppania.

[[wysiwyg_imageupload:52:]]

Näin hallituksen jäsenelle NuoriLääkäripäivät ovat kuin kauhuelokuvan katsominen. Ennen leffaa tietää että tulee kauhistuttamaan jotkun kohdat, mutta lopputekstien aikaan on euforinen, ja jopa haikea olo. Niin tänäkin vuonna. Meneekö kaikki putkeen? Pääsevätkö kaikki luennoitsijat paikalle? Onhan ruoka hyvää? Taksilla lentokentälle kaikki taas realisoituu, taas on yhdet koulutuspäivät juhlittu. Käytän termiä juhlittu sillä siltä se rehellisesti tuntuu kun näet vanhoja kurssikavereita niin pitkästä aikaa ja pääset kouluttautumaan loistavien, maan ykköskliinikoiden johdolla. Vielä yksi jäljelä, uno mas, four more years! No ookoo, one more year...kunhan vain työnantajalle sopii, sopiihan?

[[wysiwyg_imageupload:53:]]

Itse en ole ollut päivien työryhmässä mukana, ja nostankin hattua heille ketkä ovat olleet aiempina ja tulevina vuosina mukana. Organisointi ei missään nimessä ole helppoa (tämän varmaan moni hoksaakin, mutta alleviivataan sitä oikein, se vaatii melko hemmetisti aikaa ja stressinsietokykyä!). Luentojen ja pienryhmien aiheet ja vetäjät, heidän tavoittaminen ja jälkivarmistamiset. Budjetti - 'nuff said. Sähköposteja ja kokouksia toisten perään. Hatun nosto teille työryhmässä olleet sekä muut toimijat, taas saatiin onnistuneet päivät!

[[wysiwyg_imageupload:54:]]

"Kerro ny jotain jo niistä päivistä!" kuulen teidän siellä halajavan. Päivien virallinen osuus käynnistettiin tervehdyksillä sekä hallinnon koulutuksella. Tervehdyksissä toteutettiin reilua arvoasteikkoon perustuvaa järjestystä: ensimmäisenä koulutuskansaa tervehti puheenjohtajamme Terhi Savolainen (luonnollisesti), ja vasta tämän jälkeen Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson ennen yhteistyökumppaneita. Hallinnon koulutuksessa keskustelua tulevat päivystysjärjestelyt herättivät paljon keskustelua yleisössä - minkälainen päivystysmalli on käytössä vuonna 2020 ja näin pohjoissuomalaisen näkökulmasta ennenkaikkea, voiko 100km olla liian pitkä matka päivystyspisteeseen (työmatkana ei ainakaan).

[[wysiwyg_imageupload:55:]]

Hyvän koulutuksen merkki on mielestäni se kun jotain uutta oppii - vaikka kuinka itsestään selvää tai pässin lihaa. Yllätyksekseni vetämässäni farmakologian sessiossa opin kivusta ja sen luonteesta paljon uutta. Yllättävää tässä on se, että sessio ei niinkään tulevaa erikoisalaani liippannut läheltäkään - silmätippoja kyllä melko liberaalisti uskaltaa käyttää, myös vanhuksille. "Kivun lääkehoidon tarkoituksena vanhuksella ei ole poistaa kipua kokonaan, vaan parantaa toimintakykyä" sekä "Krooninen kipu masentaa aina - jos potilas ei ole masentunut edes vähääkään, on jotain todella pielessä psyykkisesti". Siinäpä mietittävää.

Lääkärinä onnettomuuspaikalla luentoon olisin halunnut, mutta uskoakseni sen korvaa samanaikainen kokemukseni Helsingin spåraliikenteestä kun 4T pamautti pahki rekkaan. "Nyt kolaroitiin, varmaan järkevintä ottaa jalat alle" oli kuskin huvittavan lakoninen kommentti. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään.

Sitten, iltajuhla! Glamouria, loistavaa ruokaa, työllistetty paparazzi, tiukkaa jorausta Salladin tahtiin (onko se sanaleikki Dallasista vai Saladista jossa ylimääräinen L = love?). Vuoden Lääkärikouluttaja, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Seppo Lauritsalo Keski-Suomen Keskussairaalasta palkittiin asiaankuuluvin menoin ja diplomein - "Sepi on hyvä jätkä!". Arvottiinpa useita loistavia palkintoja osallistujien kesken NLY:n sinisestä iPodista aina verenpainemittareihin asti. Edellä hehkuttamiani päivien organisoijia luonnollisesti palkittiin - nämä päivät eivät olisi olleet ilman heitä mahdolliset!  Jos ilta ei tuonut tarpeeksi draamaa kaikille, liikkuipa seuraavana aamuna huhu vähän-nukkuneista-ihmisistä jotka olivat etsineet draamaa Helsingin yöelämän Teatterista. Löytyikö vai ei, siinä pulma.

[[wysiwyg_imageupload:56:]]

[[wysiwyg_imageupload:57:]]

Päivät lopetettiin lauantain pienryhmäkoulutuksiin joissa opittiin mm EKG:n saloja, sukupuolitauteja, pleuradreenin laittoa sekä kunniallista saattohoitoa. 

[[wysiwyg_imageupload:58:]]

[[wysiwyg_imageupload:59:]]

Ja kuten kaikki hyvä, liian nopeasti loppui nämäkin päivät. Aurinko paistoi syksyisessä Helsingissä, kaikesta uudesta medisiinisestä tiedosta väsähtäneet kollegat ja kaverit pikkuhiljaa lipuivat kohti omia kontuja. Osalla paistoi selvä hymy lähtiessä - ensi vuonna taas nähdään!

nimimerkillä "Kannattaa olla mukana!"