Galenos R.I.P.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään lääketieteen pääsykokeen muuttumisesta: http://www.hs.fi/kotimaa/Lääkärikoulutukseen+pyrkivien+pääsykoe+muuttuu+jo+ensi+keväänä/a1305546243546

Kaikille 2000-luvun aikana lääkärikoulutuksensa aloittaneille Galenos on tullut hyvinkin tutuksi, se on kahlattu läpi useaan kertaan. Galenos on ollut rakas vihollinen: sen kanssa on puurrettu päivästä toiseen, useat meistä jopa vuodesta toiseen. Jokainen kaava- tai pilkkuvirhe on tullut tutuksi, kunnes se on seuraavassa painoksessa ehkä korjattu. Loppujen lopuksi Galenos ja hyvät istumalihakset ovat kuitenkin olleet avain lääkikseen pääsyyn, unelman toteutumiseen. 

Nykyään Galenosta selaillessa tulee aina nostalginen olo: muistoissa palaan ylioppilaskirjoitusten jälkeiseen kevääseen, kun vuorotellen istuin Galenoksen ääressä ja taukojumppana lapioin lunta pois äidin kukkapenkeistä, jotta kesän kukkaloisto olisi valmiina ylioppilasjuhlissa. Toisaalta tulee hieman itseensä pettynytkin olo: tällaista kaikkea olen joskus osannut, mutta nykyään nämä ovat vain hailakoita muistikuvia. Galenos sisältää loppujen lopuksi aika paljon asiaa, jota ei käytännön lääkärin työssä tarvitse lainkaan. Toki kemian ja fysiikan tietämys on hyvä olla pohjana, mutta arkityössä se ei juuri näy.  Ainakin minun pääni sisäiselle kovalevylleni mahtuu vain rajattu määrä tietoa, joten fysiikan kaavat ovat aikaa sitten korvautuneet AT2-salpaajilla. 

Pari viikkoa sitten hiljaisena hetkenä päivystyksessä työkaverini näytti minulle Älypää-pelisivustolta löytyvän Galenos-pelin. Jäin heti koukkuun. Tässä pelissä pärjätäkseen pitäisi kyllä Galenos olla tuoreemmassa muistissa: kysymykseen positiivisesta Babinskista neurologiaakin päivystävä vastaa toki helposti, mutta kysymys veden moolimassasta menee vain arvaamalla oikein. 

Jo ensi keväänä pääsykoe perustuu vain lukion oppisisältöön ja kokeessa jaettavaan materiaaliin. Muutoksella pyritään tasa-arvoon eli suitsemaan kalliita valmennuskursseja. Totta toki on, että Galenos-aikana eli viimeisen noin kymmenen vuoden aikana  valmennuskurssit ovat nousseet laajaan suosioon. Näin on käynyt kaikilla muillakin suosituilla opiskelualoilla riippumatta siitä, onko erillistä pääsykoekirjaa vai ei. Edelleen lääkikseen on ollut mahdollista päästä myös ilman valmennuskursseja, mutta tämä on vaatinut sitoutumista itse vetää itsensä työpöydän ääreen silloinkin, kun ei yhtään huvita. 

Se, onko pääsykoekirjasta luopuminen hyvä vai huono asia, nähdään ensi keväänä. Toiveena on, että entistä enemmän lukion oppimäärään pohjautuva pääsykoe toisi enemmän uusia ylioppilaita valittujen joukkoon. Lisäksi pääsykokeessa on entiseen tapaan tehtäviä, jotka pohjautuvat kokeessa jaettavaan materiaaliin. Tämä opettaa lääkärin ammatissa todella tarvittuja taitoja: nopeaa asian sisäistämistä ja soveltamista. 

Lepää rauhassa kirjahyllyssäni, Galenos.